Teatteri Telakka | Elävien hautajaiset
Näytelmä koostuu eri ajoissa ja paikoissa tapahtuvista tarinoista, joissa kaikissa päähenkilöt joutuvat kukin tavallaan kohtaamaan jotain vierasta. Kuvassa Kaisa Sarkkinen, Petri Mäkipää, Piia Soikkeli ja Antti Mankonen. Kuva: Kimmo Hokkanen.
ON TEATTEREITA - ja sitten on Telakka.
Teatteritila on niin intiimin kokoinen, että takariviltäkin voisi koskettaa näyttelijää. Pimeyden turvin he väliin ilmestyivätkin milloin katsojien seasta, milloin kulisseista. Katsoja tulee ikään kuin osaksi näytelmää. Jokainen silmänräpäytys ja hymynkarekin näkyy katsojalle saakka.
Edgar Allan Poen teksti on jotain kauhun ja romantiikan välimaastosta. Herkkänä jännittäjätyyppinä odotin ”pienellä kauhulla” kuinka kestän esityksen. Ihan turhaan. Imeydyin sujuvasti pimeään ja synkkään 1800-luvun maailmaan, vasaran ympärille rakennettuun tarinaan. Pelkistetty lavastus ohjaili juuri sopivasti mielikuvitusta täydentämään aukkopaikat ja puvustus antoi muut viitteet aikakauteen.
Huumori kevensi synkkyyttä, yleisö hörähteli yllätettynä ratkaisuille, joita en nyt paljasta tässä. Samalla se antoi tunteen, ettei se teatteri nyt niin kauhean vakavasti otettavaa ole. Kuitenkin katsellessa joutuu miettimään omia pelkojaan, kuka minä olen jos minä en olekaan minä.
Elävien hautajaiset ei ole suurelle yleisölle suunnattu kassamagneetti, mutta kylmäksi se ei jätä. Näytelmä on haastava, hieman pelottava, visuaalisesti yksinkertaisen näyttävä sekä yllättäen myös hauska.
Olin kaikkialla vieras mies,
he katsoivat minua pitkään.
Joka paikasta halusin paeta pois,
mutta minne ikinä pakenin,
olin sielläkin vieras mies.
Koko maailman piirissä minulle
ei ollut rauhan sijaa.
Ja minua minussa raahasi
joku minulle vieras mies.
- Uuno Kailas.
Kirjoittaja toteuttaa omaa luovuuttaan siirtolapuutarhalla siirtelemällä kasveja ja nauttii toisten luovuudesta teatterin maagisessa maailmassa.
Elävien hautajaiset
Perustuu Edgar Allan Poen tuotantoon
Ohjaus ja dramatisointi Tuomo Rämö
Ensi-ilta 3.3.2018 Teatteri Telakka
