Media

Tiedotusvälineille

Matti Wacklinin käsikirjoittama ja Ari Tiihosen ohjaama, fiktiivisesti kuvitettu dokumenttisarja tekee internetin historiaa. Sarjan ensiesitys tapahtuu netissä muutaman minuutin pituisina videoklippeinä kahden viikon aikana.

Tapahtumat on sijoitettu tarkasti 90 vuoden taakse Tampereen taisteluihin. Roosan ja Augustin mahdoton rakkaus on fiktiivinen tarina, mutta se voisi olla totta!

Sotapäiväkirjan ensimmäinen osa tiistaina 25. maaliskuuta palaa vuoteen 1917, missä ovat niin sodan kuin rakkaustarinan alkuhetket. Tämän prologin jälkeen Sotapäiväkirja elää päivä kerrallaan vuotta 1918 Keskustorilla.

Jaksot ilmestyvät osoitteessa Keskustori.fi. Aina kun vuorokausi vaihtuu, uusi jakso ilmestyy. Päätösjakson vuoro on maanantaina 7.4.

Joka päivä ilmestyy myös asiantuntivideo, jolla tietokirjailija, tutkija Timo Malmi valottaa Tampereen taistelujen tapahtumia niiden tapahtumapaikoilla.

Dokumenttisarjan tavoitteena on ollut korkeatasoinen laatu – myös internetissä esitettävässä kuvassa. Videot lähtevät yhdellä klikkauksella pyörimään ilman latauksia tai mediasoittimia.

Seuraavaksi Sotapäiväkirjasta tehdään puolituntinen dokumenttiohjelma.

Lisätietoja Teatteri Siperian ja Keskustori.fin puolesta:

Marita Salonen
Sotapäiväkirjan tuottaja
marita.salonen keskustori.fi
040 7533 253

Käsikirjoittaja Matti Wacklin:

Vuoden 1918 tapahtumat Tampereella liittyvät oman sukuni tarinaan. Se on herättänyt myös oman mielenkiintoni näihin traagisiin historian hetkiin. Hätkähdyttävät kuvat Keskustorilla makaavista ruumiista ja tuhansista punavangeista pysäyttävät aina miettimään ihmiskohtaloita. Sisällissota ei ole vain lukuja, vaan myös koskettavia ja kipeitä tarinoita ihmisistä.

Oma 1950-luvulla syntyneiden sukupolvi on viimeinen, jolla on suora tunneyhteys sisällissodan tapahtumiin. Lapsilleni se on vain yksi Suomen historian episodi. Se vain korostaa vuoden 1918 muistamisen merkitystä. Sisällissotaa ei saa unohtaa. Se on muistutus siitä, mihin ymmärtämättömyys, eriarvoisuus ja harkitsematon tarttuminen aseisiin johtavat.

On tärkeää, että myös nuoret pääsevät osallisiksi sisällissodan tunnemaailmasta ja historiallisesta kehyksestä. Siksi kirjoitin Augustin ja Roosan tarinan. Se on kuviteltu, mutta elokuvamme voisi olla myös tosi. Toivon, että tarinamme saa mahdollisimman monet ymmärtämään, millaista elämää Keskustorilla vietettiin maalis–huhtikuun vaihteessa 1918.

Ohjaaja Ari Tiihonen:

Tarinat altavastaajista ovat aina kiehtoneet minua ja suurta yleisöä. Myös vallankumoukselliset ovat hieno aihe tarinankertojalle. Työväki taisteli oikeuksistaan ilman kunnollista sotakoulutusta ja asekalustoa, suurimpana aseenaan vain syvä vakaumus oikeuden tavoittelusta ja paremmasta tulevaisuudesta jälkipolville.

Tarinamme on tarkoitus herättää kysymyksiä. Milloin on oikeutettua tarttua aseisiin ja ajaa oman kansan asiaa? Milloin valtaapitävien ahneus, sorto ja riisto on mennyt liian pitkälle? Onko oikein, että raha ja mammona luovat ihmisyydelle arvon? Oliko työväen taistelu oikeutettua?

Päähenkilömme Roosa on hieno esimerkki vakaumuksesta ja rohkeudesta, jota punakaartilaiset osoittivat kansalaissodassa. He mieluummin kuolivat seisten kuin elivät polvillaan. Kansalaissota myös puoltaa ajatusta kuuluisasta suomalaisesta sisusta. Periksi ei anneta.

Ajat eivät ole näistä 1918 vuoden tapahtumista paljon muuttuneet. Edelleen rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhistyvät, mutta asiat voisivat olla huonomminkin.

Tarinassamme on myös jälkipolvien johtajille opetus: lempeinkin koira puree välittämättä seurauksista, jos ahdistat sitä tarpeeksi kauan nurkkaan.